s

s

lauantai 12. marraskuuta 2016

TASLO 21 V

kuvat Helena Kukk

Viime viikonloppuna oli taas vuoden parhaat bileet, meidän rakkaan kandiseura TaSLOn vuosijuhlat. Ihan parasta pistää ykköset päälle, antaa kampaajan huolehtia hiuksista ja leikkiä prinsessaa loppuilta. Jatkot ja sillis oli tänä vuonna meidän tiimin kontolla, ja musta tuntui että kaikki sujui tosi hyvin, jee! Illan ainoa pieleen mennyt asia oli mun kännykkä, joka ei mahtunutkaan uuteen iltalaukkuun prkl. Pitänee ostaa uusi kännykkä. 

Harmi että vujut on vaan kerran vuodessa.

torstai 10. marraskuuta 2016

STUDENTSTORIES DELUXE EDIT

Yhteistyössä Studentumin kanssa

En oo tainnut koskaan kertoa täällä blogissa miten mä päädyin Tarttoon opiskelemaan, joten kun Studentum pyysi mua kirjoittamaan omasta opintopolustani ja fiiliksistä täällä opiskelemisen suhteen, mietin että why not. Totta kai haluun kantaa oman korteni kekoon ja olla mukana jakamassa koulutusinspiraatiota!

Siispä: mun #studentstory, olkaa hyvät.


Eräällä kerralla kotikotona käydessäni löysin mun vanhan ala-asteaikaisen Ystäväni-kirjan. Muistattehan ne vihkoset, joihin kerättiin kavereilta vastauksia syntymäajasta ja lempiruoista aina toiveammattiin asti? Sitä aloin innoissani lueskelemaan ja huomasin itsekin täyttäneeni yhden aukeaman. Kysymyksen "Ketä ihailet?" perään olin itse kirjoittanut vastauksen: "Lääkäreitä, koska ne auttaa sairaita." 



Lääkärin ammatti on ollut mulle aina itsestäänselvyys, vaikkakaan en ihan tarkalleen tiedä miksi. Ihmiskeho ja sen toiminta on toki aina kiinnostanut, mutta kyllä siinä jotain muutakin on. Ehkä suuri innostus oli rakkaan papan ansiota, hän nimittäin kovasti toivoi musta lääkäriä. Tai ehkä se oli se arvostus, jota lääkärit tuntuivat nauttivan. Vähän vanhempana myös palkkaus lienee vaikuttanut asiaan. Kuitenkin lääkäriksi olen halunnut niin kauan kuin muistan, tuon löytämäni ystäväkirjan perusteella jo 3.-4. luokalta asti. 

Jossain vaiheessa mietin myös hammaspuolta, mutta aika nopsaa yleinen puoli vei voiton pääni sisäisessä pikku ajatustaistossa. Lukiossa keskitin opiskeluenergiani lääkiksessä tarvittaviin aineisiin - pitkään matikkaan, kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan. Abivuonna kirjoitusten ja pääsykokeiden lähestyessä piti vain enää miettiä että mihin kaupunkiin sitä sitten hakisi. Ei sittenkään niin helppo juttu..


Pohdin pitkään Oulun ja Kuopion välillä. Harmitti, ettei voinut hakea moneen paikkaan yhtä aikaa. En halunnut pitää välivuotta. Onneksi äiti löysi Tartossa lääketiedettä opiskelevan suomalaisen Annen blogin. Pienten googlettelujen jälkeen päätin hakea hetken mielijohteesta myös Tarttoon ja näin tuplata mahdollisuuteni opiskelupaikkaan. En tiiä ajattelinko mä tosissani sinne koskaan päätyväni. Koko homma valkeni mulle kunnolla vasta vuoden 2013 kesäkuussa, kun sain tietää päässeeni Tarttoon opiskelemaan. Aluksi kauhistutti ajatus kauas ulkomaille lähtemisestä, mutta lopulta olin vain onnesta soikeana, enkä edes välittänyt missä kaupungissa saati maassa opiskelisin. Päässä jyskytti vain ajatus siitä, että musta tulee oikeesti lääkäri.



Tarton yliopiston lääketieteellisestä mulla ei ollut juurikaan etukäteen tietoa, ainakaan sen lisäksi mitä yliopiston nettisivuilta löytyi. Tiesin, että täällä olisi paljon suomalaisia ja että me oltaisiin ensimmäinen kokonaan englanniksi opiskeleva vuosikurssi. Opettajat olisivat vanhanaikaisia, ja kolmen hylätyn tentin jälkeen seuraisi eksmatrikulointi. Se oli se ehkä isoin ja pelottavin juttu. Virosta ylipäätään mieleen tuli väistämättä halpa alkoholi ja kieli, joka on melkein kuin suomi, mutta ei toisaalta lähellekään. Kaiken kaikkiaan lähdin matkaan mieli avoinna ja ilman ennakkoluuloja.



Tällä hetkellä opiskelen Tartossa neljättä vuotta. Oon päässyt tutustumaan virolaiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Oon huomannut, että Viro on yhä kauempana siitä kehitysmaasta, jona moni suomalainen sitä pitää. Oon oppinut puhumaan eestiä, ja englanninkielinen opetus on aiheuttanut harmaita hiuksia lähinnä yliopistolle. Oon opiskellut enemmän kuin koskaan ennen. Ja mikä tärkeintä, oon oppinut vielä enemmän. Koulunkäynti oli hirveän rankkaa etenkin preklinikassa, mutta omalla tavallaan myös tosi antoisaa. Ennen kaikkea kova kuri on opettanut työskentelemään paineen alla. 



Mulla on jäljellä enää alle kolme vuotta opiskelua, joista vain kaksi Tartossa. Viimeinen vuosi sisältää harjoittelua töiden merkeissä haluamassaan maassa, mun kohdalla siis Suomessa. Tuo on fakta, joka aiheuttaa mussa pientä kriiseilyä jo nyt. En haluaisi lähteä täältä, en ihan vielä. 

Kesällä 2019 vietetään meidän vuosikurssin valmistujaisia. Mulla on ollut alusta asti suunnitelmana palata takaisin Suomeen sen jälkeen. Suunnitelma pitää edelleen, mutta on jotenkin rauhoittava tietää, että tällä tutkinnolla mahdollisuudet ulkomaillakin työskentelyyn ovat todella hyvät. Eihän sitä koskaan tiedä millainen tilanne omassa elämässä tai vaikka Suomen työmarkkinoilla on joskus hamassa tulevaisuudessa.


Tarttoon lähteminen on ollut paras tekemäni päätös koskaan. Elämä täällä ei ole aina vaaleanpunaisia yksisarvisia: välillä on tullut itkeskeltyä koti-ikävää ja paukutettua päätä seinään kielimuurin tai koulustressin iskiessä, mutta ehdottomasti tää kaikki on ollut ja tulee olemaan kokemisen arvoista. En ainoastaan saa täältä unelmieni ammattia ja hyvää kielitaitoa, mutta myös ihania ystäviä ja toisen kotimaan.♥ Te, jotka mietitte ulkomailla opiskelemista, älkää epäröikö - ette varmasti tuu katumaan. Aina ei tarvi mennä sitä perinteisintä reittiä.

P.S. Tein Studentumin ammatinvalintatestin, jonka mukaan oon sovelias lääkäriksi! (Hyvä varmistaa tässä vaiheessa...) Sain tulokseksi huolehtiva, joten mulle sopivia aloja olisivat lääketieteen lisäksi olleet mm. farmasia ja psykologia. Hyväksyn! Jos kiinnostaa, niin tästä pääset tekemään testin!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

SUOMI-MATKAPÄIVÄKIRJA


Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päätinkin lähteä jo maanantaina Suomeen, että ehtisin poiketa myös kotikotona Seinäjoella. Oli ihana nähdä äitiä, iskää, mummua ja muutamaa kaveria. Otettiin ruskaisia kuvia, käytiin kävelyllä ja syömässä kinkkiruokaa. Vikana iltana katottiin vielä Jassun kanssa leffa How to Be Single. Perus tyhjänpäiväinen komedia, ehkä jopa turhempi kuin tavallisesti tuommoiset.


Torstaina jatkoin matkaani bussilla kohti Tamperetta ja Hämeenkadun approa! Mulla oli vähän luppoaikaa lipun ostamisen ja bileseurani saapumisen välissä, joten istahdin kahvilaan jättimäiselle chai lattelle. Matkalukemisena mulla oli Tess Gerritsenin Lapsen sydän, niin jännä! En oo pitkään aikaan lukenut kirjoja, mutta tuo tuli vetäistyä samalla reissulla alusta loppuun. 

Itse approilla meillä oli niin hauskaa! Kierrettiin ainakin tsiljoona eri täysin tuntematonta baaria - appropassit meillä olikin täynnä jo ekan 45 minuutin jälkeen (ensikertalaiselta vaadittiin 5 leimaa; 1juoma=1leima). Okeiokei, pari merkintää tuli Soneran ja Rayn peleistä, joihin osallistuttiin keskustorilla. Ja viisi leimaa ei taida ees olla mikään saavutus haha ;-D Noh, ens vuonna ollaan kokeneempia approilijoita ja sitten meiltä vaaditaankin jo vähän enemmän!


Perjantaina matka jatkui Emman luo Helsinkiin. Heti ekana käytiin ostamassa mulle lämmin talvitakki, minkä jälkeen suunnattiin Fukun sushibuffettiin. AH, siinä vasta ruokataivas. <3 Illemmalla yritin vielä saada Emmaakin innostumaan Gilmoren tytöistä, joihin oon ollut ite viime aikoina ihan liian koukuttunut. En tiiä onnistuinko ihan tavoitteessani, katottiin yks jakso ennenkä simahdettiin. Mut onneks mulla on Ninni, joka on vähintään yhtä innokas GG-fani kuin mäkin...


Lauantaina tehtiin Emman kanssa pieni aamuvaellus Kallioon Roots Helsinkiin. Oltiin tehty pöytävaraus etukäteen ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä pian meidän saapumisen jälkeen paikka oli jo tupaten täynnä. Otettiin molemmat tuo sama vegaaninen aamiaissetti, johon kuului kahvi, vihannesmehu, tuorepuuro ja itsetehty siemenleipä punajuurihummuksella ja semikuivatuilla tomaateilla. AH, toinen food heaven <3. Vaikka mä oonkin sekasyöjä, niin viime aikoina oon yrittänyt ainakin vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta - ihan oman terveyteni kuin ympäristönkin vuoksi.

Eilen illalla tulin takaisin Tarttoon ja täällä sitä nyt on yritetty virittäytyä takaisin opiskelurutiineihin. Huomenna silmätautien pariin!

lauantai 1. lokakuuta 2016

SYKSY TULI TARTTOON


Kukkuu taas pitkästä aikaa! Syksy on jo hyvässä vauhdissa, ja niin on lukukausikin. Lokakuun ekan kunniaksi nyt pientä opiskelupäivitystä. Meillä on tän nelosen syksyn aikana lukujärjestyksessä kirraa (sis. traumatologia/ortopedia, urologia, verisuoni-, yleis- ja lastenkirurgia), onkologiaa, anestesiologiaa, genetiikkaa ja silmätauteja. Lisäksi otettiin vielä yksi kurssi eestiä valinnaisena. Päivät on siis todella lyhyitä, yleensä noin 2,5-3h. Eikä ole ollut vieläkään tentin tenttiä. Yksi esitelmä sentään.

Tässä vaiheessa mulla on traumatologian ja urologian kurssit ohi ja seuraavaksi viikko lomaa. Lomaa?! Kyllä vain, meille enkkuryhmille suotiin oma pikku syysloma! Koska opiskeluhan on ollut niin rankkaa nämä kolme viikkoa... Suurin osa meidän luokasta lähti heti Suomeen, mutta mä jäin vielä tänne päähän nauttimaan vapaudesta. Ensi viikolla kuitenkin lähden Suomeen käväisemään Hämeenkadun approilla ja siskon luona Helsingissä. Jee! Ainiin, ja tänään vuorossa etelänmatkasitsit yhdessä meidän excuilijoiden eli LKS:n kanssa. Kiteytettynä voisin todeta, että täällä pyyhkii aika hyvin.

maanantai 19. syyskuuta 2016

VINKKEJÄ BARCELONAAN

Mun ei oo tullut otettua koko viikolla ainuttakaan kuvaa, joten jatketaan Barcelona-jutuilla. Tällä kertaa niitä lupailemiani reissuvinkkejä!


Gothic Quarters

Supersöpö alue, joka on täynnä mutkittelevia kujia ja vanhoja goottilaistyylisiä rakennuksia. Ja maailman ihanimpia parvekkeita! Naapurustosta löytyy paljon pikkuruisia kahviloita ja putiikkeja, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Myös mun reissun lemppariliikkeet sijaitsivat tällä alueella - mainitsemisen arvoisia NYX cosmetics Carrer de la Cucurulla 7 ja naapurin vaatekauppa Shana.


La Boqueria

Kauppahalliin löydät La Ramblan keskiosilta. Vaikka La Ramblaa en suosittelekaan muuten, niin tämän vuoksi siellä kannattaa kyllä pistäytyä. Kauppahallissa on tarjolla jos jonkinlaisia herkkuja - aina smoothieista ja tuoreista hedelmistä meksikolaiseen ruokaan asti. Hinnat ovat myös varsin kohtuullisia. Itse ostin 1,5 eurolla papaija-kookossmoothien, joka suorastaan vei kielen mennessään. Se oli ehkä parasta ikinä, ah.


Sagrada Família

Gaudín suunnittelema kirkko ei varmaankaan kaipaa juurikaan selityksiä? Vaikka Barcelonassa on tullut käytyä kaksikin kertaa aiemmin, on Sagrada Família aina jotenkin jäänyt välistä. Tällä kertaa haluttiin mennä sisälle ja vieläpä ihan torneihin asti. Huom! Osta liput etukäteen netistä, näin vältyt jonottamiselta ja voit saada lippusi alennettuun hintaan. Meidänkin liput (sis. audioguide ja vierailu Nativity Towerseihin) maksoivat 15e/kpl, kun normaalisti ne olisivat olleet n.30e. 


Platerets, Carrer de Míla i Fontanals 29

Tähän ihanaan tapasravintolaan suunnattiin espanjalaisen kaverini johdattamana. Paikka sijaitsi keskellä Gràcian aluetta ja vaikutti olevan paikallisten suosiossa. Listalta löytyi vaikka mitä herkkuja, joista mainioiksi testattu ainakin patatas bravas, tempuroitu parsa, miniburgerit ja pinaatti-sienikroketit. Nam. Tripadvisorissakin näyttää saaneen 4,5 tähteä!


Bunkers del Carmel

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, vanhoille bunkkereille muodostunut näköalatasanne. Paikkaan on hieman hankala löytää, sillä se on turisteille vielä aika tuntematonta aluetta, ja näin opasteita ei juurikaan ole. Eikun siis lainkaan. Me käveltiin ylös polkuja ja portaita vähän summamutikassa ja noin puolen tunnin osittain pimeässäkin kiipeämisen jälkeen meinattiin luovuttaa ja kääntyä takaisin. Onneksi kuitenkin jatkettiin, sillä pian alkoi tulla vastaan ihmisiä ja kuulua meteliä. Ylhäällä meitä odotti upeat maisemat ja lauma paikallisia nuoria piknikeväineen. Siis kattokaa nyt, eiks ookin makeen näköistä? Jos meette ikinä Barcelonaan niin menkää tonne.

MUUT VINKIT

1. Jos metroa tulee käytettyä, kannattaa ostaa T10-lippu. Kortti maksaa vajaat 10e, ja sisältää 10 matkaa. Niitä voi ostaa automaateista metroasemilla. Metron kertalippu on reilu 2e, joten T10-kortti tulee nopeasti paljon edullisemmaksi.

2. Pidä silmäsi auki taskuvarkaiden suhteen. Pahimmat paikat ovat julkiset kulkuvälineet, rannat ja "turistikatu" La Rambla. Kannattaa valita repun sijaan vetoketjullinen olkalaukku, jota voi pitää sivulla tai edessä. Varkauksien suhteen kannattaa muutenkin aina varautua etukäteen ottamalla matkavakuutus, lähettämällä passin kopio omaan sähköpostiin ja säilyttämällä osaa matkakassasta muualla kuin käsilaukussa.