s

s

perjantai 6. tammikuuta 2017

FLORIDA

Heippahei pitkästä aikaa! Me palattiin reissusta Suomeen jo melkein viikko sitten, mutta sen jälkeen mun aika on mennyt lähinnä töissä sairaalalla, kavereita nähdessä ja aikaerosta palautuessa. Eilen alkoi loppiaisen kunniaksi pitkä viikonloppu ja mulle tuli ekaa kertaa pitkään aikaan ajatus, että voisi vihdoin palata blogin ääreen. Mulla on niin paljon kuvia ja juttuja kerrottavana Floridasta, etten tiiä mistä aloittaa. Jospa siis lätkäisen kaiken kerralla.

Me oltiin ensin viikko Westonissa, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Miamista, ja toinen viikko sitten Orlandossa. Meillä oli koko ajan käytössä vuokra-auto, ja rehellisesti puhuen ilman sitä ei kyllä jenkkilässä olisi pärjännytkään. Pakko sanoa, että ennakkoluuloista huolimatta Weston osoittaui aivan ihanaksi, sellaiseksi tosi tyypilliseksi amerikkalaiseksi pikkukaupunki-idylliksi. Siitä oli tosi lyhyt matka kaikkiin alueen nähtävyksiin, mm. BB&T Center, Sawgrass Mills jne. Kaiken lisäksi itse Miami osoittautui suhteellisen mitäänsanomattomaksi paikaksi. Orlandossa sama juttu, kaupungissa oli paljon tekemistä ja näkemistä, mutta varsinaista kompaktia keskustaa ei sielläkään ollut.

Kokosin alle mitä kaikkea me ehdittiin parin viikon aikana tekemään ja näkemään. Aloitetaan!


Miami Beach
Haluttiin pitää yksi rantalöhöpäivä, joten suunnattiin Miamin South Beachille. Meri oli kauniin turkoosia ja hiekka pehmeän valkoista, mutta rannalla ei ollut juuri mitään. Ei vessoja eikä koppeja, joissa olisi voinut vaihtaa vaatteita/uikkareita. Taisi siellä olla pari vaatimatonta kioskia, joissa myytiin about ainoastaan vettä. Vähän harmi, tuolla rannalla olisi nimittäin potentiaalia johonkin paljon isompaan. Myöhemmin syötiin Ocean Drivella ja käytiin seuraavalla rannan suuntaisella kadulla tekemässä pienet täsmäiskut M.A.C:in ja Sephoran liikkeisiin.


Miami
Jossain vaiheessa saatiin italialaisen ruoan yliannostus, joten päätettiin turvautua Tripadvisoriin ja etsiä joku kiva erikoinen paikka. Ja löytyihän se: kuubalainen ravintola Versailles Miamin Little Havanassa. Ravintola ei ota vastaan pöytävarauksia, joten sinne on mentävä paikan päälle jonottamaan. Ruoka oli superhyvää ja todella edullista, etenkin ravintolan suosioon nähden! Kannatti jonottaa. Mitä itse Miamin keskustaan tulee, vaikka kuinka googletettiin ja kyseltiin paikallisilta, ei kerta kaikkiaan löydetty kunnollista keskustaa. Kai sitä ei sitten ole? Päädyttiin sataman ja Baysiden alueelle käveleksimään ja syömään jätskiä.


NHL: Boston Bruins vs. Florida Panthers
Yksi ilta suunnistettiin katsomaan NHL-peliä. Hankala oli valita puolia, sillä molemmissa joukkueissa pelasi suomalaisia. Noh, voitto siis joka tapauksessa! ;-D Liput ostettiin etukäteen reilun parinkympin hintaan. BB&T Centerin sisäänkäynneillä oli tiukka turvatarkastus ja mukana sai olla vain ihan pikkuinen laukku. Mehän ei näistä säännöistä tiedetty, joten jouduttiin talsimaan takaisin autolle viemään tavarat pois. Hallissa oli viileä, joten pitkät housut ja villapaidat olivat ihan sopiva vaatetus. Ihmisiä oli hirveästi ja tunnelma oli loistava. Tuli ihan sellainen fiilis, että tuonne on päästävä uudestaan!


Key West
Yhdysvaltojen eteläisin kärki, jonne ajaessa saa nauttia monta tuntia merimaisemista. Perillä odottaa letkeätunnelmainen pitsitaloidylli. Me tehtiin Key Westiin vain päiväreissu, mutta tuolla olisi viihtynyt vähän pidempäänkin, vaikka edes yhden yön. Suosittelen maistamaan Key lime pieta, ihailemaan auringonlaskua Mallory Squarella ja tsekkaamaan pääkatu Duval streetin.


Universal Studios Orlando
Yksi päivä vietettiin Universal Studioilla. Valittiin kohteeksi Islands of Adventure. Tiedettiin alueen olevan suuri ja paikalla olevan paljon porukkaa, joten päätettiin keskittyä tarkemmin Wizarding World of Harry Potteriin. Islands of Adenturen lipulla päästiin (Harry Potteriin liittyen) Tylypahkaan ja Tylyahoon, viistokuja jäi sen toisen lipun alueelle. Juotiin kermakaljat Sianpäässä, käytiin Hunajaherttuassa ja Ollivandersilla. Ihan Potter-fanin unelma! Päivän aikana ehdittiin käydä vain neljässä huvipuistolaitteessa pitkien jonojen takia.



Walt Disney World Orlando
Meidän viimeinen lomapäivä vietettiin Magic Kingdomissa prinsessojen keskellä. Puisto oli selkeästi Universal Studioihin verrattuna suunnattu vähän pienemmille kävijöille, sillä hurjat laitteet puuttuivat täysin. Jonot olivat jälleen kerran pitkiä ja hitaasti liikkuvia, joten tähän liittyen vinkki: jokainen kävijä saa valita ilmaiseksi "fastpassin" muutamaan huvipuistolaitteeseen. Tarkoittaen, että kyseiseen laitteeseen pääsee jonottamatta. Fastpassit voi ilmeisesti varata jo etukäteen netissä, mutta myös paikan päällä itsepalveluautomaateilla. Suosittelen ensimmäistä, sillä suurin osa fastpass-ajoista olivat jo menneet kun me aamulla puistossa aloimme asiaa hoitamaan.



Orlando International Premium Outlets ja Sawgrass Mills
Yhdysvalloissahan on erittäin edullista ostaa amerikkalaisia tuotteita. Erityisen halpaa on etenkin erilaisissa outleteissa. Me käytiin reissun aikana Westonin lähellä Sawgrass Millsissä ja Orlandon International Premium Outletissa. Itse tykkäsin enemmän jälkimmäisestä, sillä siellä tuntui olevan vielä edullisempaa ja aluekin oli vähän pienempi. Esimerkkinä hinnoista: Leviksen farkut 39$ ja kahdet Niken tennarit yhteensä 41$. Myös markettimeikkejä kannattaa hamstrata Targetista, Walgreensistä tai Walmartista - hinnat ovat Suomeen verrattuna jopa yli puolet matalammat.

Muuta
+Hintalappuihin merkittyyn summaan lisätään kassalla vielä arvonlisävero. Se taisi Floridassa olla 6%:n luokkaa.
+Ruoka-annokset olivat useimmissa paikoissa ihan jättimäisiä. Niin isoja, että välillä ruokailun päättyessä lautanen näytti siltä kuin siihen ei olisi juuri koskettukaan. Otettiinkin monesti ruoat puoliksi.
+Yhdysvalloissa on tapana tipata ravintoloissa. 20% laskun loppusummasta mielletään hyväksi palveluksi, kun taas 10% tarkoittaa jo todella huonoa. En tiedä miksikä tippaamatta jättäminen sitten tulkittaisiin...
+Palvelu oli joka paikassa todella hyvää. Ravintoloissa vettä kaadettiin pyytämättä lisää, koko ajan varmisteltiin, että kaikki on hyvin jne. Hyvä palvelu ei rajoittunut pelkästään ruokapaikkoihin, vaan sitä sai muuallakin.

Nyt sitten vaan seuraavaa matkaa suunnittelemaan! ;-)

maanantai 5. joulukuuta 2016

SNÄPPIKUULUMISIA


Genetiikka. Ihan niinku oltais palattu preklinikkaan. Kaksi viikkoa pitkiä päiviä, paljon työtä, esitelmiä ja protokollia, Biomeedikumilla. Kaikesta huolimatta pakko myöntää, että aihe olikin loppujen lopuksi aika mielenkiintoista! Nyt kurssi on jo takanapäin tulevan perjantain tenttiä lukuun ottamatta. 


Lounasta aina niin ihanassa Aparaatissa. // Gilmoren tyttöjen fanina odotin kuin kuuta nousevaa noita uusia jaksoja. Ja voi sitä onnen päivää kun ne vihdoin ilmestyi. En kuitenkaan harmi kyllä ehtinyt pitää GG-maratonia, sillä... 


...meillä oli samana päivänä Ekvaator-pidu eli puolivälin bileet (vähän myöhässä tosin) virolaisten opiskelijakollegoiden kanssa! Seuraavana päivänä vielä perään TaSLOn ysäriteemaiset pikkujoulut, huh. Ehkä siinä oli nyt hetkeksi tarpeeksi juhlintaa. // Samalla viikolla käytiin Terveydenhuolto.comin järjestämällä illallisella Wernerissä kuuntelemassa etälääketieteestä ja Uudessa-Seelannissa työskentelystä. (Kuulosti muutes aika jännältä...)


Tyräesitelmän valmistelua yleiskirurgian kurssille viime lauantaina. Tänään oli mun vuoro esitelmöidä, ja nyt alkaa kuulkaa kouluvelvollisuudet käydä vähiin - enää se genetiikan tentti ennen joulua! // Vessaselfie Biomeedikumilla. Koska long time no selfie.


Mulla oli viime viikonloppuna mun kummit kylässä, joten turreiltiin oikein urakalla. Käytiin Ahhaa-keskuksessa ja joulumarkkinoilla, ihasteltiin Raekojan jouluvaloja ja syötiin hyvin. Tultiin lopputulokseen, et mun ei tartte tällä viikolla enää tulla bussilla sairaalalta kotiin kun voin pyöriä koko matkan alamäkeen.


Ekat joululahjat on jo avattu, oon ollut selkeästi superkilttinä! Joulukalenterin sain kaverilta ja sitä oon nyt availlut niin, että mun jouluaatto on 16.12. Lennetään perheen kanssa 17.12. Jenkkeihin(!!!) lomalle, joten mä lähen täältä muuta luokkaa vähän aiemmin ja teen kirran tentin sitten tammikuussa. Gaaah en malta oottaa, että päästään lämpimään. Mennään siis viikoksi Westoniin ja viikoksi Orlandoon, mut vuokrataan auto ja aiotaan ajella sillä vähän sinne sun tänne. Jos teillä on mitään vinkkejä Floridaan niin antakaa tulla!!


Löydyn snapchatista nimellä annisuzana.

lauantai 12. marraskuuta 2016

TASLO 21 V

kuvat Helena Kukk

Viime viikonloppuna oli taas vuoden parhaat bileet, meidän rakkaan kandiseura TaSLOn vuosijuhlat. Ihan parasta pistää ykköset päälle, antaa kampaajan huolehtia hiuksista ja leikkiä prinsessaa loppuilta. Jatkot ja sillis oli tänä vuonna meidän tiimin kontolla, ja musta tuntui että kaikki sujui tosi hyvin, jee! Illan ainoa pieleen mennyt asia oli mun kännykkä, joka ei mahtunutkaan uuteen iltalaukkuun prkl. Pitänee ostaa uusi kännykkä. 

Harmi että vujut on vaan kerran vuodessa.

torstai 10. marraskuuta 2016

STUDENTSTORIES DELUXE EDIT

Yhteistyössä Studentumin kanssa

En oo tainnut koskaan kertoa täällä blogissa miten mä päädyin Tarttoon opiskelemaan, joten kun Studentum pyysi mua kirjoittamaan omasta opintopolustani ja fiiliksistä täällä opiskelemisen suhteen, mietin että why not. Totta kai haluun kantaa oman korteni kekoon ja olla mukana jakamassa koulutusinspiraatiota!

Siispä: mun #studentstory, olkaa hyvät.


Eräällä kerralla kotikotona käydessäni löysin mun vanhan ala-asteaikaisen Ystäväni-kirjan. Muistattehan ne vihkoset, joihin kerättiin kavereilta vastauksia syntymäajasta ja lempiruoista aina toiveammattiin asti? Sitä aloin innoissani lueskelemaan ja huomasin itsekin täyttäneeni yhden aukeaman. Kysymyksen "Ketä ihailet?" perään olin itse kirjoittanut vastauksen: "Lääkäreitä, koska ne auttaa sairaita." 



Lääkärin ammatti on ollut mulle aina itsestäänselvyys, vaikkakaan en ihan tarkalleen tiedä miksi. Ihmiskeho ja sen toiminta on toki aina kiinnostanut, mutta kyllä siinä jotain muutakin on. Ehkä suuri innostus oli rakkaan papan ansiota, hän nimittäin kovasti toivoi musta lääkäriä. Tai ehkä se oli se arvostus, jota lääkärit tuntuivat nauttivan. Vähän vanhempana myös palkkaus lienee vaikuttanut asiaan. Kuitenkin lääkäriksi olen halunnut niin kauan kuin muistan, tuon löytämäni ystäväkirjan perusteella jo 3.-4. luokalta asti. 

Jossain vaiheessa mietin myös hammaspuolta, mutta aika nopsaa yleinen puoli vei voiton pääni sisäisessä pikku ajatustaistossa. Lukiossa keskitin opiskeluenergiani lääkiksessä tarvittaviin aineisiin - pitkään matikkaan, kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan. Abivuonna kirjoitusten ja pääsykokeiden lähestyessä piti vain enää miettiä että mihin kaupunkiin sitä sitten hakisi. Ei sittenkään niin helppo juttu..


Pohdin pitkään Oulun ja Kuopion välillä. Harmitti, ettei voinut hakea moneen paikkaan yhtä aikaa. En halunnut pitää välivuotta. Onneksi äiti löysi Tartossa lääketiedettä opiskelevan suomalaisen Annen blogin. Pienten googlettelujen jälkeen päätin hakea hetken mielijohteesta myös Tarttoon ja näin tuplata mahdollisuuteni opiskelupaikkaan. En tiiä ajattelinko mä tosissani sinne koskaan päätyväni. Koko homma valkeni mulle kunnolla vasta vuoden 2013 kesäkuussa, kun sain tietää päässeeni Tarttoon opiskelemaan. Aluksi kauhistutti ajatus kauas ulkomaille lähtemisestä, mutta lopulta olin vain onnesta soikeana, enkä edes välittänyt missä kaupungissa saati maassa opiskelisin. Päässä jyskytti vain ajatus siitä, että musta tulee oikeesti lääkäri.



Tarton yliopiston lääketieteellisestä mulla ei ollut juurikaan etukäteen tietoa, ainakaan sen lisäksi mitä yliopiston nettisivuilta löytyi. Tiesin, että täällä olisi paljon suomalaisia ja että me oltaisiin ensimmäinen kokonaan englanniksi opiskeleva vuosikurssi. Opettajat olisivat vanhanaikaisia, ja kolmen hylätyn tentin jälkeen seuraisi eksmatrikulointi. Se oli se ehkä isoin ja pelottavin juttu. Virosta ylipäätään mieleen tuli väistämättä halpa alkoholi ja kieli, joka on melkein kuin suomi, mutta ei toisaalta lähellekään. Kaiken kaikkiaan lähdin matkaan mieli avoinna ja ilman ennakkoluuloja.



Tällä hetkellä opiskelen Tartossa neljättä vuotta. Oon päässyt tutustumaan virolaiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Oon huomannut, että Viro on yhä kauempana siitä kehitysmaasta, jona moni suomalainen sitä pitää. Oon oppinut puhumaan eestiä, ja englanninkielinen opetus on aiheuttanut harmaita hiuksia lähinnä yliopistolle. Oon opiskellut enemmän kuin koskaan ennen. Ja mikä tärkeintä, oon oppinut vielä enemmän. Koulunkäynti oli hirveän rankkaa etenkin preklinikassa, mutta omalla tavallaan myös tosi antoisaa. Ennen kaikkea kova kuri on opettanut työskentelemään paineen alla. 



Mulla on jäljellä enää alle kolme vuotta opiskelua, joista vain kaksi Tartossa. Viimeinen vuosi sisältää harjoittelua töiden merkeissä haluamassaan maassa, mun kohdalla siis Suomessa. Tuo on fakta, joka aiheuttaa mussa pientä kriiseilyä jo nyt. En haluaisi lähteä täältä, en ihan vielä. 

Kesällä 2019 vietetään meidän vuosikurssin valmistujaisia. Mulla on ollut alusta asti suunnitelmana palata takaisin Suomeen sen jälkeen. Suunnitelma pitää edelleen, mutta on jotenkin rauhoittava tietää, että tällä tutkinnolla mahdollisuudet ulkomaillakin työskentelyyn ovat todella hyvät. Eihän sitä koskaan tiedä millainen tilanne omassa elämässä tai vaikka Suomen työmarkkinoilla on joskus hamassa tulevaisuudessa.


Tarttoon lähteminen on ollut paras tekemäni päätös koskaan. Elämä täällä ei ole aina vaaleanpunaisia yksisarvisia: välillä on tullut itkeskeltyä koti-ikävää ja paukutettua päätä seinään kielimuurin tai koulustressin iskiessä, mutta ehdottomasti tää kaikki on ollut ja tulee olemaan kokemisen arvoista. En ainoastaan saa täältä unelmieni ammattia ja hyvää kielitaitoa, mutta myös ihania ystäviä ja toisen kotimaan.♥ Te, jotka mietitte ulkomailla opiskelemista, älkää epäröikö - ette varmasti tuu katumaan. Aina ei tarvi mennä sitä perinteisintä reittiä.

P.S. Tein Studentumin ammatinvalintatestin, jonka mukaan oon sovelias lääkäriksi! (Hyvä varmistaa tässä vaiheessa...) Sain tulokseksi huolehtiva, joten mulle sopivia aloja olisivat lääketieteen lisäksi olleet mm. farmasia ja psykologia. Hyväksyn! Jos kiinnostaa, niin tästä pääset tekemään testin!

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

SUOMI-MATKAPÄIVÄKIRJA


Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päätinkin lähteä jo maanantaina Suomeen, että ehtisin poiketa myös kotikotona Seinäjoella. Oli ihana nähdä äitiä, iskää, mummua ja muutamaa kaveria. Otettiin ruskaisia kuvia, käytiin kävelyllä ja syömässä kinkkiruokaa. Vikana iltana katottiin vielä Jassun kanssa leffa How to Be Single. Perus tyhjänpäiväinen komedia, ehkä jopa turhempi kuin tavallisesti tuommoiset.


Torstaina jatkoin matkaani bussilla kohti Tamperetta ja Hämeenkadun approa! Mulla oli vähän luppoaikaa lipun ostamisen ja bileseurani saapumisen välissä, joten istahdin kahvilaan jättimäiselle chai lattelle. Matkalukemisena mulla oli Tess Gerritsenin Lapsen sydän, niin jännä! En oo pitkään aikaan lukenut kirjoja, mutta tuo tuli vetäistyä samalla reissulla alusta loppuun. 

Itse approilla meillä oli niin hauskaa! Kierrettiin ainakin tsiljoona eri täysin tuntematonta baaria - appropassit meillä olikin täynnä jo ekan 45 minuutin jälkeen (ensikertalaiselta vaadittiin 5 leimaa; 1juoma=1leima). Okeiokei, pari merkintää tuli Soneran ja Rayn peleistä, joihin osallistuttiin keskustorilla. Ja viisi leimaa ei taida ees olla mikään saavutus haha ;-D Noh, ens vuonna ollaan kokeneempia approilijoita ja sitten meiltä vaaditaankin jo vähän enemmän!


Perjantaina matka jatkui Emman luo Helsinkiin. Heti ekana käytiin ostamassa mulle lämmin talvitakki, minkä jälkeen suunnattiin Fukun sushibuffettiin. AH, siinä vasta ruokataivas. <3 Illemmalla yritin vielä saada Emmaakin innostumaan Gilmoren tytöistä, joihin oon ollut ite viime aikoina ihan liian koukuttunut. En tiiä onnistuinko ihan tavoitteessani, katottiin yks jakso ennenkä simahdettiin. Mut onneks mulla on Ninni, joka on vähintään yhtä innokas GG-fani kuin mäkin...


Lauantaina tehtiin Emman kanssa pieni aamuvaellus Kallioon Roots Helsinkiin. Oltiin tehty pöytävaraus etukäteen ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä pian meidän saapumisen jälkeen paikka oli jo tupaten täynnä. Otettiin molemmat tuo sama vegaaninen aamiaissetti, johon kuului kahvi, vihannesmehu, tuorepuuro ja itsetehty siemenleipä punajuurihummuksella ja semikuivatuilla tomaateilla. AH, toinen food heaven <3. Vaikka mä oonkin sekasyöjä, niin viime aikoina oon yrittänyt ainakin vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta - ihan oman terveyteni kuin ympäristönkin vuoksi.

Eilen illalla tulin takaisin Tarttoon ja täällä sitä nyt on yritetty virittäytyä takaisin opiskelurutiineihin. Huomenna silmätautien pariin!